Poliisi loukkasi henkilö X:n kotirauhan suojaa vuoden 2017 toukokuussa. Lakiasiaintoimisto Väinämöisen Laki Oy hoiti vahingonkorvausasiaa X:n puolesta Helsingin käräjäoikeudessa ja Helsingin hovioikeudessa.
Kotirauha on perustuslaissa säädetty perusoikeus, johon kenellä tahansa on oikeus. Kotirauhan suojaamia paikkoja ovat esimerkiksi yksityiset pihat asumuksen ympärillä, asuinrakennusten liepeillä sijaitsevat asuttamattomat rakennukset, teltat, kerrostalojen rappukäytävät, asumukset ja asunnot. Koti on kotirauhan ydinaluetta.
Kotirauhan piirissä tapahtuvasta etsinnästä säädetään pakkokeinolaissa. Poliisin voi tietyin edellytyksin katsoa olevan oikeutettu suorittamaan etsintä kotirauhan suojaamassa paikassa. Poliisi oli toimittanut kotietsinnän X:n asuntoon 8.5.2017 etsiessään tämän etsintäkuulutettua poikaa, joka oli ollut epäiltynä erinäisistä rikoksista. X ei ollut ollut läsnä kotietsinnän aikana eikä poliisi ollut jättänyt asuntoon ilmoitusta kotietsinnän suorittamisesta. X:n mukaan hän oli saanut tiedon kotietsinnästä samana päivänä huoltomiehen kautta. Poliisilta hän oli saanut tiedon etsinnästä vasta 28.7.2017 saapuneella kirjeellä, tiedusteltuaan asiaa useaan otteeseen poliisilaitokselta.
Asiassa oli kysymys siitä, onko poliisilla ollut lainmukaiset edellytykset toimittaa kotietsintä X:n asuntoon 8.5.2017. Lisäksi asiassa oli kyse X:n oikeudesta olla läsnä kotietsinnässä. Asiassa oli myös kyse aiheutetun vahingonkorvauksen määrästä.
Käräjäoikeus totesi, että kotietsinnälle on ollut pakkokeinolain (30.12.2013/1146) 8 luvun 3 §:ssä
säädetty peruste ja itse etsintä on toimitettu 6 §:ssä edellytetyllä tavalla niin, ettei siitä ole aiheutunut haittaa tai vahinkoa enempää kuin on ollut välttämätöntä. Kotietsinnässä ei kuitenkaan muutoin ole menetelty pakkokeinolain 8 luvun 5 §:n edellyttämällä tavalla. Näin ollen käräjäoikeus tuomitsi valtion korvaamaan X:lle 800 euroa aiheutuneesta vahingosta.
Valtiokonttori valitti asiassa hovioikeuteen. Valtiokonttori katsoi, että poliisin menettelyn puutteiden kohdistuessa vain menettelysäännösten noudattamiseen (X:n läsnäolo-oikeuden osalta) ei korvausta olisi tullut tuomita lainkaan. Myös X valitti hovioikeuteen katsoen, että kotietsinnälle ei ollut olemassa erittäin päteviä perusteita. Näin ollen vahingonkorvausta tulisi jopa korottaa.
Helsingin hovioikeus otti asian käsiteltäväksi. Hovioikeus totesi ensiksi, että Pakkokeinolain 8 luvun 3 §:n 2 momentin mukaan yleinen kotietsintä saadaan toimittaa muualla kuin etsittävän henkilön hallinnassa olevassa paikassa vain, jos etsittävän henkilön voidaan erittäin pätevin perustein olettaa olevan siellä.
Korkein oikeus on ratkaisussaan KKO 2016:71 todennut, että ”erittäin pätevin perustein olettaa” osoittaa pakkokeinolaissa käytetyn kolmiasteisen todennäköisyysporrastuksen kaikkein korkeimpaa todennäköisyyden astetta. Se sijoittuu yli 50-prosenttista todennäköisyyttä edellyttävän todennäköisiä syitä koskevan ilmaisun yläpuolelle. Arvioitava todennäköisyys liittyy etsinnän tuloksellisuuteen. Se, että rikos on tehty tietyssä paikassa tai epäilty on sieltä otettu kiinni, luo laillisen olettaman kyseiseen paikkaan suoritettavan etsinnän odotettavissa olevasta tuloksellisuudesta. Muut seikat, joista tuloksellisuusodotukseen voidaan erittäin pätevin perustein päätyä, on arvioitava tapauskohtaisesti. Kun tässä tapauksessa rikosta ei ollut epäilty suoritetun Xn kotona, ja kun poliisin suorittama etsintä perustui vain siihen seikkaan, että X oli paria viikkoa aikaisemmin tiedustellut poliisilta, missä hänen poikansa mahdollisesti oli, ei tuo tiedustelu voinut olla pätevä peruste etsinnän suorittamiselle X:n asunnossa. Myöskään se seikka, että X ja hänen poikansa asuivat lähekkäin ei muodostanut erittäin painavaa syytä etsiä poikaa X:n luota. Etsintä oli lisäksi pyritty suorittamaan salassa, eikä X olisi edes saanut tietää etsinnästä ilman että huoltomies oli hänelle kertonut, että poliisi oli saanut yleisavaimen lainaan.
Kotietsinnän edellytyksiä koskevia säännöksiä tulkittaessa ja sovellettaes-sa on vielä otettava huomioon, että kotietsinnällä puututaan perustuslain 10 §:n 1 momentin turvaamaan kotirauhaan. Ihmisoikeussopimuksen 8 artiklan 1 kohdan mukaan jokaisella on oikeus nauttia kotiinsa kohdistuvaa kunnioitusta. Artiklan 2 kohdassa todetaan, että viranomaiset eivät saa puuttua tämän oikeuden käyttämiseen, paitsi silloin kun laki sen sallii ja se on demokraattisessa yhteiskunnassa välttämätöntä esimerkiksi yleisen turvallisuuden vuoksi, epäjärjestyksen ja rikollisuuden estämiseksi tai terveyden tai moraalin suojaamiseksi.
Hovioikeus katsoi, ettei poliisin tiedossa olleiden seikkojen perusteella ole ollut pakkokeinolain 8 luvun 3 §:n 2 momentin edellyttämiä erittäin painavia perusteita olettaa, että X:n aikuinen poika oleskelisi isänsä asunnossa. Hovioikeus katsoo, että kotietsinnän toimittamiselle X:n hallitsemaan asuinhuoneistoon 8.5.2017 ei ole ollut pakkokeinolain 8 luvun 3 §:n 2 momentissa säädettyä edellytystä.
Nyt kysymyksessä olevassa tapauksessa on loukattu kotirauhaan ja yksityiselämään liittyviä oikeushyviä. Kysymyksessä on ollut julkisen vallan käyttäjän yksityiseen henkilöön kohdistama perusteeton kotietsintä. Asiassa tapahtuneilla menettelyvirheillä on pieneltä osin korvauksen määrää korottava vaikutus. X on kertonut, että hänelle oli kotietsinnästä aiheutunut terveydellisiä ongelmia kuten unettomuutta, ahdistusta ja masennusta.
Ottaen huomioon asiassa esitetyt seikat sekä kansallinen vakiintunut kärsimyskorvaustaso hovioikeus arvioi X:lle loukkauksesta johtuvan kohtuullisen korvauksen määräksi 1.000 euroa, jonka määrän valtio on velvollinen suorittamaan hänelle. X siis voitti asiansa valtiota vastaan sekä käräjä- että hovioikeudessa.
Viimeisimmät kommentit